Mika Launis

Kuvittaja ja graafinen suunnittelija

Olen 72-vuotias eläkeläinen, mutta jatkan edelleen ammatissani kuvittajana ja graafisena suunnittelijana. Olen asunut vaimoni kanssa Nöykkiössä rivitalossa vuodesta 2004 alkaen, mutta Espoossa on kuitenkin ystäviä aikaisemmilta vuosilta. Työhuoneeni (Tmi Mika Launis) on Kruununhaassa. Olen siis tavallaan kahden kaupungin asukas. Minulla on 3 aikuista tytärtä ja neljä lastenlasta.

Olen ollut tavalla tai toisella yhteiskunnallisessa toiminnassa ja vaikuttamisessa 60-luvun Teiniliitosta alkaen: Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa, Rauhanpuolustajien liikkeessä ja Taideteollisen korkeakoulun koulutuspolitiikassa. Tästä toiminnasta on kasvanut myös ammatillinen profiilini graafisena suunnittelijana ja kuvittajana. Tämän rinnalla olen tehnyt kuvituksia päivälehtiin (HS) ja lehtitaittoa sekä graafista suunnittelua ulkoministeriölle, erityisesti sen Eurooppa-tiedotukselle.

Kylmän sodan kasvattina rauhanliikkeellä oli minulle tärkeä merkitys: suunnittelin Helsingin ETY-kokouksen alla 70-luvun alkupuolella julisteen, josta muodostui hitti ympäri maailman. Kuvaajana toimi ystäväni Aulis Nyqvist. Reagers’ Digest piti taannoin kyyhkysaihettani kansainvälisesti tunnetuimpana rauhantunnuksena, jolla on vakiintunut asema Australiaa ja Uutta Seeantia myöten. Asiasta uutisoi Financial Times Deutschland 13.10.2006. Kyyhkyssymbolin rauhantunnuksena loi alun alkaen Pablo Picasso II maailmansodan aikana.

Opiskeluvuosieni lopulla ryhdyin myös tekemään kirjankuvituksia, etupäässä lastenkirjoihin. Omaksumani pastellimaalaustekniikan ehkä mieluisimpana saavutuksena on Kansainvälisen Lastenkirjapäivän juliste vuonna 2000 (”Kantarellipäätaikuri”). Julisteen julkaisi Kansainvälinen nuorten- ja lastenkirjaliitto (IBBY) Bolognan kirjamessuilla.

Vaihdoin tekniikkaani J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjan kansikuvituksessa guassiksi. Itse arvioin kirjan jo raakakäsikirjoituksen ensilukeman perusteella ”eläväksi klassikoksi” ja pyrin tekemään työn sen mukaisesti korkein tavoittein. Juuri tämän kuvituksen mukaan minut on leimattu läpi vuosikymmenien Potter-kuvittajaksi. Oheinen kuva Potterista ystävineen tilattiin Suomen Kuvalehden kansikuvaksi.

Itselleni on vaikea määritellä parhaimpia kuvitustöitäni. Julkisesti on huomioitu Jukka Virtasen Antti Puuhaaraan tekemäni kuvitus, josta sain Rudolf Koivu -palkinnon, ohessa kuva Syöjättären tyttärestä. Vuonna 1992 sain myös Suomalaisen kuvakirjapalkinnon kuvituksella Ritva Toivolan Apinakuninkaan juhliin.

2000-luvun itselleni tärkeimpiä töitä on ollut sotareportaasi Suomen sodasta 1808–1809 ehkä ennen kaikkea siksi, että se oli ensimmäisiä erityisesti aikuisille suunnattuja kuvituksiani. Ilkka Malmberg halusi tehdä sotareportaasin menneessä ajassa ja ehdotti minua kuvittajaksi. Juttusarjasta luotiin lopulta kirja ”Napoleonin vika” (HS). Ohessa kuva suomalaisista sotilaista, jotka eivät perääntyessään Ruotsiin voittaneet ainoatakaan taistelua.

Juuri ilmestynyt kuvitukseni Homeroksen Iliaaseen (Arto Kivimäki: Ilias lapsille, Teos) on jatkanut linjauksiani: kirja on ryöstösodan lahjomaton kuvaus, mutta on samalla keskeinen maailmankirjallisuuden avainteos. Edelleen julkaisematta on kuvateokseni inkeriläisiin ja kannaksenkarjalaisiin runotallenteihin: Annin laulu. Aloitin sen suunnittelun 1981 valmistuttuani Taideteollisesta korkeakoulusta, joten se on ollut eri muodoissaan pöytälaatikossani neljäkymmentä vuotta.

Olen suunnitellut ensimmäisen euroarvoisen leijonapostimerkin, joka julkaistiin 2001 tammikuussa. Suomen Posti järjesti suunnittelusta kutsukilpailun, jonka kaikki kolme palkintoa voitin.